Akateemikko Tauno Nurmela (1907-1985) oli kansainvälinen tutkija ja kulttuuripersoona. Syntyperältään hän oli viipurilainen. Nurmela oli Turun yliopiston romaanisen kielitieteen professorina 1949-70, vararehtorina 1953-60, rehtorina 1960-70 ja kanslerina 1970-1975. Nurmelan merkittävimmät julkaisut käsittelevät Ranskan keskiajan ja Italian renessanssiajan kirjallisuutta. Hän julkaisi suomalais-ranskalaisen sanakirjan ja lukuisia muistelmateoksia.
Tutkijana Tauno Nurmela oli aluksi kiinnostunut keskiajan ranskankielisen kirjallisuuden tekstikriittisistä
ongelmista. Siirryttyään Turkuun Nurmelan kiinnostus Italiaan ja italian kieleen nousi etusijalle.
Tätä osoittavat hänen useiden vuosien ajan jatkuneet mielenkiintoiset luentonsa Danten Divina
Commediasta. Turussa Nurmela omisti aikansa toiselle Italian kirjallisuuden suurelle klassikolle, Boccacciolle,
jonka Suomessa vähemmän tunnettu teos Il Corbaccio joutui Tauno Nurmelan tekstikriittisen uudelleenarvion
kohteeksi.
Pelkkä tekstikritiikki ei kuitenkaan riittänyt Nurmelalle. Hän korosti aina kielen ja kulttuurin
yhteyttä, mikä näkyi ja kuului hänen poikkeuksellisen suosituissa luennoissaan. Tauno Nurmelan
kiinnostus laajempiin yhteyksiin ilmenee myös hänen Il Corbaccio -teoksen suomennoksestaan, joka
julkaistiin nimellä Vanha Varis. Kirjassa kääntäjä pohtii, millainen saattoi olla teoksen
kirjoittanut Boccaccio.